On vaan yks ja oikee, täydellisyyttä havitellessa...

Elikkäs tänään koulun jälkeen Eini tuli meille, ja viiden aikaan lähettiin tallille. Vietiin kamat "roinapenkille" ja käytiin listasta tsekkaamassa millä hepalla mentäis tunnille. Mun kohalla oli Näpsä, ja siitä pollesta en hirveen innoissani ollu. Oon usein käyny tunneilla kyseisellä pollella, mut oon aina mieltäny sen sellaseks, että ei paras vaihtoehto. No, kun en itse voi vaikuttaa siihen kuka polle tulee kohdalle, oli pakko "sopeutua" siihen, ja mennä reippaana harjailemaan Näpsää. No, kun varusteet oli laitettu ja koko heppa harjattu, lähettii tallista pihalle sinne hyytävään pakkaseen. Vaikka miinusasteita oliki "vaan" 15, kylmyys tuntu ihan jumalattoman kovalta... Näpsä ei pakkasesta valittanu, mut ittelläni oli sormet ja varpaat jäässä heti kättelyssä. Lähdettiin käppäileen siitä maneesille ryhmäläisten kanssa, ja olin iha 100% varma, etten selviä tästä tunnista ilman paleltumia. Päästiin sitte maneesille, ja siel laitettii viel jalustimet oikee pitusiks, ja satulavyö tarpeeks kireelle. Jo heti alkukäynneissä tuli ilmi, että Näpsällä on ihan liikaa energiaa..Päätti sitten siinä lähtee ittestään laukkailemaan ympäri maneesia,että eikun pää vaan alas ja menoks! Tiputin raipan poies, ettei siitä tulisi ylimäärästä kaasuttelua. No sitten siirryttiin jo raviin, ja Näpsä alkoi kuunteleen, ja asetukset kulmissa sujui. Se oli kyllä nihkee ohjalle, ja painoi vastaan, mutta vetristyi ravatessa ja alkoi kantaa itteensä. Laukannostot ympyrällä sujui ongelmitta, ja temponvaihdokset ravissa sujui :) mukava fiilis tunnista kuitenkin jäi!